Tapanani oli pitää pentujen ollessa n. vuoden vanhoja, pentue tapaaminen ja katsoa miltä teettämäni yhdistelmä näytti. Ja samalla myös katsoa miltä itse pentue näytti ja miten ihmiset tulivat toimeen koirani jälkeläisten kanssa. Miettiessäni uroksen valintaa nartuilleni, oli siihen aikaa yleisesti tapana pyytää urossuositusta rotujärjestön jalostusneuvojalta (siihen aikaan J.a.u. Yrjölältä).

Vuonna -78, Rottweileryhdistys myönsi minulle kasvatuksesta kunniakirjan osoitukseksi saavutuksistani rottweilerkasvattajana. Samana vuonna sain myös IFR:N kunniamitalin rodun hyväksi tehdystä työstä.

Koska siihen aikaan rottweilerkanta oli pieni, oli kasvattajien välinen yhteistyö paljon tätä päivää tiiviimpää ja avoimempaa. Siihenkään aikaan sairauksista ei niin hirveästi puhuttu, mutta kuitenkin enemmän kuin nyt. Siksi oli aina mukava soittaa eri kasvattajille ja keskustella vaikka rottweilerien tulevaisuuden näkymistä. Kasvatustyössäni pidin ehdottoman tärkeänä terveyttä ja luonnetta. Näitä silmällä pitäen valitsin myös urokset nartuilleni

Sofie von Heidesee, SF14689/92, Syntyi Mantalle vuonna -92. Hänen luonteensa ihastutti minua jo pentukehässä. Valitettavasti Sofie oli tapaturma altis ja toisen koiran kanssa leikkiessä häneltä meni nuljuluu tassusta 7kk ikäisenä. Sen jälkeen n. vuoden vanhana meni polven ristiside poikki ja leikkauksen jälkeiset komplikaatiot olivat niin voimakkaat että koira menehtyi, oikein kunnolla koskaan heräämättä leikkauksesta.

Negusheim Älskling SF35219/93,

"Ella, rakkaani", tuli raskaan menetyksen jälkeen täyttämään koiran virkaamme perheeseemme vuonna -93. Hänen vanhempansa viehätti suvullisesti ja koska pidin ja olin seurannut Aune Jauhiaisen kasvatustyötä jo pitkään, päätin soittaa häneltä ja kysyä että myisikö hän meille pennun. Valitettavasti Ella jouduttiin leikkauttamaan vaikean kohtu tulehduksen takia, joten pentueita ei koskaan tullut. Tämä oli meille kaikille suuri menetys, sillä luonne oli rodunomainen, kaikkia miellyttävä, rauhallinen ja rakasti olla kotona. Rakenne oli keskivahva, hyvän tyyppinen.

---

Kovien menetysten jälkeen päätin lopettaa kasvatustyöni, terveydenkin tullen jo tässä vastaan, joten luulin ettei meillä tulisi enää rottweileria. Mutta rottweilerihminen on aina rottweiler ihminen...

　 Xennia HeizelwoodI FIN44048/04,

"Nella"Ftuli kuin varkain meille vuonna 2004, vaikka meidän ei ollut ikämme takia tarkoitus enää ottaa rottweileria. Mutta kuinkas kävikään, kun vierailimme edesmenneen ystävämme Wikström Mariannen luona pentuja katsomassa, oli rottweiler saatava. Joten nyt omistamme pojan tyttäreni Sadun kanssa Nellan. Pentuna Nella oli erittäin vilkas, nyttemmin onneksi rauhoittunut. Vahva rakenteinen ja kaunis. Hänestä on tullut koko suvun koira, niin kuin muistakin rottweilereistamme. Nella kulkee usein poikamme Jukan kanssa lenkeillä ja viettää hänen kanssaan aikaa, ollen ns. "yökoirana" hänen luonaan. Nellan mielestä parhaimpia hetkiä ruoka-ajan lisäksi, ovat ne kun joku sukulaisista tulee mökille ja tulomatkalla käy moikkaamassa, erityisesti Satu otetaan aina avosylin vastaan.

Ihan ensiksi, Kiitos mummi, olet meille rakas!

Kennelnimi Von Heidesee tarkoittaa suomeksi sanaa Nummijärveltä. Joten on sanomattakin selvää mitä se merkitsee meidän suvulle, samoin kuin mitä rottweiler rotuna on merkinnyt ja merkitsee meille kaikille. Kiitos niistä kaikista hetkistä, ja toivottavasti olkoon tuleva yhtä upea tulevaisuudessakin, tälle upealle rodulle ja sen edustajille. Ja vielä Kiitos Vilmalle, hänen panostuksestaan rodun eteenpäin viemisestä ja teoista, joilla olet vaikuttanut niin monen eri kasvattajan linjan historiaan, tuoden niihin oman käden jälkesi ja ajatuksesi. Mutta etenkin perheellesi, joille olet tehnyt tästä rodusta erityisen rakkaan!